Talvisuojat paikoilleen

Lumi peitti vihdoin maan täällä Veikkolassakin. Samalla tuli kiire suojata omenapuut. Viritettiin verkkoa runkojen ympärille mahdollisimman korkealle ja potkittiin lunta alareunojen päälle. Jäätyessään se estää pupua menemästä verkon ali apajille.

Toinen talvisuojausta kaipaava kasvi meidän puutarhassa on köynnösruusu 'Flammentanz'. Muuten se on pärjännyt yllättävän hyvin muutaman talven mutta pisimmät oksat tuppaavat aina paleltumaan, joten en saa sitä kasvamaan niin korkeaksi kuin haluaisin. 

Nyt kokeilin alla olevan näköistä viritelmää ensi talveksi. Joku viisaampi voi kertoa, menikö ihan metsään...

Niputin kaikki pisimmät varret yhteen ja käärin ne valkoiseen suojakankaaseen. Lisäksi taivutin ne maahan niin alas kuin meni ja mahdollisimman lähelle lämmintä seinää.

Lyhyemmät varret painoin verkon ja kivien avulla matalaksi, ja kun lunta sataa, se toimii itsessään suojana niille. Lopuksi vielä heitin Kekkilän talvisuojaturvetta juuriston päälle.

Tuo Kekkilän talvisuojasäkki on meillä lojunut autokatoksessa pari vuotta; joskus lähtenyt mukaan jostain alennusmyynnistä. En siis tiedä ihan tarkkaan, miten toimii käytännössä mutta sehän selviää keväällä. Ohjeissa luki, että se on keväällä poistettava kasvin juuristolta, joten se täytyy muistaa tehdä. Ehkä muistan nyt paremmin, kun kirjoitin sen tähän postaukseen. :-)

Valoa pimeään

Ei ole monena vuonna käynyt niin, että olisin vasta joulukuussa laittanut jouluvaloja ulos. Nyt niin pääsi käymään. Mutta ei se mitään! Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Ja nyt kun vielä sataisi sen verran lunta, että musta maa peittyisi. Mukavaa joulun odotusta!

Pakkasaamujen kauneutta

Lokakuu toi Veikkolaan myös kauniit pakkasaamut. Tänä aamuna, kun kävin Remun kanssa aamulenkillä puoli yhdeksän maissa, oli mittarissa -3,5 astetta.

Yöt kävivät pakkasen puolella jo syyskuun loppupäivinä, jolloin daaliat paleltuivat ja nostin niiden juurakot ylös maasta kellarin lämpöön 6.10. Nyt lokakuun puolivälin jälkeen pakkasta on riittänyt myös aamun tunteihin ja tien pinnat ovat tosi liukkaita. Päivällä lämpötila nousee vielä auringon lämmittäessä muutaman asteen plussan puolelle.

Täytyy sanoa, etten muista, koska olisi ollut näin kaunis syksy ja hieno ruska täällä Etelä-Suomessa viimeksi. Synkkiä sadepäiviä on ollut vain muutamia - onneksi.

Valkoisia rakeita maanpinnassa

Pakkanen tiputti omenpuiden lehdet

Norjanangervot ovat pakkasharson peittämiä vielä, kun aurinko vasta nousee horisontissa

Äitienpäiväruusu yritti kukkia loppuun saakka mutta nämä nuput eivät ehtineet enää aukeamaan ennen pakkasia

Krysanteemit eivät pakkasta pelästy. Lämpimän tiiliseinän vieressä ovisyvennyksessä on niille vielä sopivan lämmintä.

Kesä vain jatkuu syyskuussakin

Tämä kesä on ollut upea ja lämmin - niin kuin on edelleenkin nyt syyskuun puolivälissä. Aurinko lämmittää ihanasti ja mittari kipuaa päivisin +18 asteeseen. 

Bloggasin vappupäivänä lempikukistani daalioista. Ne alkoivat kukkia heinäkuun alkupuolella ja ovat edelleen kauniimmin kukkivia kukkia pihallamme. Tänä vuonna laitoin niille kanankakkaa mullan sekaan ja sillä voimalla ne näköjään jaksavat kukkia niin kauan kuin ensimmäiset hallayöt lopulta tulevat.

Taustalla pinkkejä daalioita, edessä siemenestä kasvattamiani valkoisia kosmoskukkia.

Kukkia on edelleen vaikka kuinka paljon ja uusia nuppujakin pukkaa vain lisää näin syyskuun puolivälissäkin.

Kaunis, ei voi muuta sanoa.



Daaliat takana, edessä kaunopunahattuja.

Jos haluat perhosia puutarhaan niin istuta sinne näitä punahattuja.  

Nämä kosmoskukat kasvatin keväällä siemenestä. Niitä saa aina tuikattua sellaisiin kohtiin, joissa on syystä tai toisesta tyhjää.

Punaiset daaliat ovat hienoja tummien tuijien vieressä.

Ihan kuin toinen kuiskaisi toisen korvaan jotain... :-)

Kallionauhuksen keltaista väriä ei voi olla huomaamatta syksyllä.

Uusin tulokas puutarhassamme on tämä kärhö, jonka sain pelikaveriltani Päkältä. Toivotaan, että se pärjää talven yli!

Lumikärhö kukkii valtavasti koko kesän ajan...

...ja voi kasvaa pituutta jopa 7 metriä. Tässä pergolan ympärillä siis vain yksi kärhön taimi; tosin joukossa myös japaninkelasköynnös. 

Ruusuja ja ritarinkannuksia

Huomaa, että opintovapaa on ohi ja vapaa-aikaa on selvästi vähemmän. Ei meinaa ehtiä edes blogia päivittämään vaikka puutarhassa kukoistaa. Nyt oli kuitenkin pakko kaivaa kamera esiin ja ottaa talteen nämä ihanat värit. Voi sitten sydäntalvella katsella ja muistella ihanaa kesää.

 

Näin heinäkuun alussa meidän puutarhassa kukkivat muun muassa ruusut ja ritarinkannukset. Niiden värit tulevat ihanasti esiin tumman kartiovalkokuusen ja pesäkuusen rinnalla. Tässä penkissä onnistui aika hyvin tuo eri muotojen, värien ja korkeuserojen yhdistelmä.

Ritarinkannuksien korkeus jaksaa hämmästyttää joka kesä. Piti ihan pyytää armas ukkoni seisomaan tuonne kukkien viereen niin erottaa hyvin, kuinka korkeita ne ovat. Oli selvästi mielissään, kun pääsee mukaan kuvaan. ;-)

 

Olen onnistunut hävittämään tiedon, mikä lajike tämä olikaan mutta joku ritarinkannus (Delphinium) joka tapauksessa. Ostin taimet Kodinkukat -nimisestä verkkokaupasta. Eikö olekin upea sininen väri?!

 

 
Sinisen ritarinkannuksen edessä kukkii oranssi ja pinkki ruusu. Molemmat sain aikoinaan äitienpäivänä ja silloin iskin ne penkkiin kokeillakseni, miten pärjäisivät seuraavaan vuoteen. Ja joka vuosi ne ovat upeasti maasta nousseet ja kukkivat niin kauniisti.

Perennojen ja ruusujen seassa meillä on myös angervoja ympäri pihaa. Ne ovat niin helppoja pensaita, kuin vain olla voi. Norjanangervoista bloggasinkin jo aikaisemmin keväällä. Tässä yllä olevassa kuvassa on puolestaan keltajapaninangervo (Spiraea japonica ’Goldmound’). Sen lehdissä on tosi kaunis, vähän limenvihreä väri ja sillä on pinkit kukat. Keltajapaninangervo kasvaa nätin pyöräksi pensaaksi ja erottuu hyvin tummanvihreiden kasvien joukossa vaaleudellaan.

Ritarinkannuksien edessä köynnöstuessa meillä kasvaa loistokärhö (Clematis 'Nelly Moser'). Se onkin ollut vähän vaikeampi tapaus vaikka aikoinaan istutin sen niin by the book kuin vaan voi olla. No nyt tänä keväänä vihdoin tajusin antaa sille kanankakkaa ja siitähän se tykkäsi! Nyt se on kasvanut niin reippaasti ja kukkia on tulossa enemmänkin näiden kahden lisäksi. Kanankakkaa saivat muuten myös ruusut ja daaliat. On se kyllä ihmeainetta, pakko myöntää. Jatkossa on muuten meikäläisen vakiolannoitetta joka kevät.

 

Ruusuista puheenollen, pakkohan tästäkin oli ottaa kuva. Se on köynnösruusu 'Flammentanz'. Kun sitä kastelee säännöllisesti kevään ajan vedellä, jossa on ruusulannoitetta niin ruusu kyllä palkitsee työn aina juhannuksen jälkeen upealla kukinnalla. Kivistössä, Vantaalla, näin kerran vanhan talon, jossa sama köynnösruusu punaisine kukkineen peitti lähes koko seinän ja se oli todella hieno näky. Sitä odotellessa...

Tällainenkin linssilude osui kameran eteen. On muuten hyvä apu puutarhahommissa. Pureskelee letkut ja varastaa kaikki tukikepit... Mutta on se vaan niin suloinen silti!

Lumipalloja kesäkuussa

Kun toukokuu vaihtui kesäkuuksi, meidän puutarhaan ilmestyi kymmeniä lumipalloja. Lumipalloheisi (Viburnum opulus) oli aloittanut kukintansa.

Lumipalloheisi on upea kukkiesssaan ja sopii hyvin esimerkiksi aitaa vasten tuomaan lisänäkösuojaa naapuriin, sillä se kasvaa 2-4 metriä korkeaksi.

Lumipalloheisi on kesäkuussa täynnä lumipallon muotoisia kukkia.

Jokaisessa lumipallossa on kymmeniä pieni kukkia.

Lumipalloheisi voi olla myös todellinen murheenkryyni, jos sen istuttaa väärään paikkaan (liian aurinkoiseen) eikä torju siinä viihtyviä ötököitä ajoissa. Minä olen ottanut tavakseni, että myrkytän pensaan kevätruiskutteella hyvissä ajoin ennen kuin lehdet puhkeavat joka toinen kevät. Se tappaa edellisenä kesänä oksiin kiinnittyneet ötököiden munat, ja pensas pääsee hyvään kasvuun heti keväästä alkaen. Näin se on myös paremmissa voimissa vastustamaan ötököiden hyökkäyksiä kesän aikana.

Tänä keväänä en myrkytystä tehnyt, ja nyt pensaassa on muutamia kavereita syömässä lehtiin reikiä. Niitä on onneksi vain vähän, koska tein myrkytyksen vuosi sitten, joten tämä kesä pärjättäneen niiden kanssa. Mutta jos en ensi keväänäkään tekisi ruiskutusta niin silloin koko pensas näyttäisi alla olevan kuvan mukaiselta eikä siinä juuri kukkia näkyisi. Tässä meidän tiellä on yhdellä naapurilla enää ranka pensaastaan jäljellä - niin pahasti ovat ötökät lumipalloheiden syöneet...



Musta toukka kaluaa lehdestä vihreät osat suuhunsa ja jäljelle jää vain lehden ranka.

Lisää lumipalloheiden ötöistä voi lukea Viherpiha-lehden nettisivuilta.

Tuhansia valkoisia kukkia ja mausteena vähän lilaa & pinkkiä

Rakastan toukokuuta! Usein se on aurinkoisempi ja lämpimämpi kuukausi kuin sitä seuraava kesäkuu, ja mikä parasta: puutarha on täynnä valkoisia, liloja ja pinkkejä kukkia!

Valitsin meidän puutarhan puut aikoinaan pitkälti sen mukaan, miten kauniisti ne kukkivat. Ja täytyy sanoa, että nappiin meni valinnat. Nyt kukassa ovat pilvikirsikka (Prunus pensylvanica), purppuratuomi (Prunus padus ’Colorata’) ja tietysti omenapuut, joista voi lukea enemmän aiemmasta postauksestani.

Meillä on myös paljon pensasangervoja, jotka nekin kukkivat ihanasti pitkin kesää ja ovat tosi helppohoitoisia. Upeimmillaan ovat nyt norjanangervot (Spiraea ’Grefsheim’) ja tietysti kaikki sipulikukat, jotka syksyllä tuli istutettua.

Puutarha peittyy valkoisiin kukkiin.

Norjanangervojen oksat ovat täynnä pieniä valkoisia kukkia.

Norjanangervot rajaavat meillä pihan tiestä. Niiden yläpuolella lisänäkösuojaa antavat terijoensalavat.

Omenapuutkin ovat täynnä valkoisia kukkia.

Nämä valkoiset tulppaanit ovat upeita vuodesta toiseen ilman sen kummempaa hoitoa.

Valkoisten tulppaanien mausteena tummanpunainen 'Showcase' ja vaaleanpunainen 'Angelique'.

Vasemmalla purppuratuomi ja oikealla pilvikirsikka juhla-asuissaan.

Purppuratuomi peittyy vaaleanpunaiseen kukkapeittoon keväisin.

 

Myös purppuratuomen lehdet ovat hienon väriset keväällä: uudet lehdet ovat punertavampia kuin vanhat.

Pilvikirsikan oksat ovat ihan täynnä pieniä, valkoisia kukkia.

Vasta kukinnan jälkeen pilvikirsikka vihertyy kunnolla, kun lehdille tulee enemmän tilaa oksilla.

Ihana, kerrottu tulppaani 'Angelique' purppuratuomen alla.

Punainen tulppaani 'Showcase' seurassaan hauska valkoinen tulppaani 'Swan Wings', jonka terälehtien reunat näyttävät ihan revityiltä.

Kilpikonnan selässäkin kasvaa valkoisia kukkia, orvokkeja. Remu tykkää napata niitä suuhunsa aina ohi mennessään...

Sammalleimu kukkii niin runsaasti, että kukkien alta ei juuri muuta kasvista näykään. Ympärillä metsämansikkaa.

Uusin kukkapenkkini viime kesältä. Tulppaanit nousevat ihanasti jaloangervojen ja kuunliljojen yläpuolelle.

Sama kukkapenkki sivusuunnasta. Korkeuserotkin onnistuivat tällä kertaa tosi hyvin eli edessä matalampia ja takana korkeampia tulppaaneja.

Etuovella kotiinpalaajia tervehtii vahtikoira ja orvokit.