Aivan ihanan aurinkoinen syyspäivä osui juuri tälle lauantaille, kun olimme muutenkin ajatelleet touhuta puutarhassa. Minä siivoilin kuolleita perennoita pois ja laittelin syysistutuksia. Tomppa haravoi lehtiä pois puiden alta ja keräsi mun heittelemiä roskia kompostiin.
Purppuratuomen (Prunus padus ’Colorata’) alla kasvaa myöhäinen syyskukkija eli kallionauhus (Ligularia dentata). Se loistaa aivan ihanan keltaisena silloin, kun muut kukat ympärillä ovat jo luovuttaneet.
Onko joku joskus laskenut montako pientä kukkaa on yhdessä syyshortensian
(Hydrangea paniculata ’Grandiflora’) kukassa? :-)
Yksi suosikkikasvejani meidän puutarhassa on tässä keltaisena ja oranssina vasemmalla räiskyvä katsura (Cercidiphyllum japonicum).
Innostuin kokeilemaan, menestyykö katsura meidän pihassa, kun silloinen
Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Marko Pesu kehaisi sitä jossain puutarhaohjelmassa. Toimittaja kysyi, minkä japanilaistyyppisen kasvin Marko istuttaisi omaan puutarhaansa täällä Suomessa, jos saisi valita vain yhden, ja Marko valitsi katsuran.
Näin syksyllä katsura on tosi kaunis kaukaakin katsottuna upeissa väreissään mutta kyllä sitä kannattaa mennä tiiraamaan myös ihan läheltä. Katsuralla on aivan ihanan väriset lehdet syksyn lisäksi myös keväällä ja ne ovat kauniin sydämenmuotoiset. Oikea rakkaudenpensas...
Kesäkukat alkavat olla jo aika ränsistyneitä mutta nämä keväällä siemenestä kasvattamani kosmoskukat (Cosmos) vain jaksavat kukkia sateista huolimatta. Näitä laitan kyllä kasvamaan joka kevät tästä lähtien. Helppoja, runsaita ja kauniita!
Samoin upeasti kukkii edelleen tämä kummitädiltä ja serkulta saatu verenpisara (Fuchsia). Se viihtyy hyvin tuossa sisäänkäynnin vieressä sateelta ja tuulelta suojassa. Näitäkin ymmärtääkseni pystyisi säilyttämään talven yli varastossa mutta en ole ikinä kokeillut. Jos jollain on hyviä vinkkejä, miten se hoituu parhaiten niin mielelläni tätä reipasta yksilöä kokeilisin talvettaa.
Daalioita (Dahlia) hehkutin jo edellisessäkin postauksessani eikä niitä voi jättää nytkään mainitsematta. Tämäkin pinkki daalia meitä vielä ilahduttaa vaikka muuten ovatkin vähän huonossa hapessa jo. Saan tosin syyttää siitä vaan itseäni, kun olen niin laiskasti lannoitellut niitä tänä kesänä. Ensi kesänä meinaan iskeä daalioiden multaan kanankakkaa hajusta huolimatta. Se toimii satavarmasti.
Ja sainhan minäkin vihdoin syysistutukset tehtyä vaikka se menikin näin lokakuun puolelle. Naapurin Ancilla oli niin nätit koristekaalit pihassa, että minäkin halusin yhden sellaisen. Pallotuija tuli ostettua puolet pienempänä ruukkuun jo keväällä orvokkien kaveriksi ja nyt se sopii hienosti myös kaalin ja callunoiden seuraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti