Grillikausi avattu!

Tänään oli niin upea kevätpäivä! Oltiin ensin aamupäivällä Jukkiksen rantasaunalla isolla köörillä nauttimassa aurinkoisesta merimaisemasta ja grillaamassa makkaraa avotulella. Kun tultiin kotiin, minä ryhdyin irrottelemaan petkeleellä jäätä pihatiestä ja Tomppa alkoi puhdistamaan grilliä talven jäljiltä.

Mulla on oikea pakkomielle tuon tien suhteen aina näin keväisin. Kun lämpötila on ollut pari päivää plussalla päiväsaikaan niin tie on ihan loskainen päältä ja jäätyy sitten yöllä taas tosi liukkaaksi ja kuhmuraiseksi. Siinä menee helposti nurin ja vielä satuttaa itsensä.

Mutta kun iltapäivällä auringon lämmitettyä jäätä lyö sitä petkeleellä niin se irtoaa tosi helposti. Sitten vain lapiolla irtojäät penkan päälle sulamaan. Sain tänään reilussa tunnissa melkein koko pihatien auki. Ja loput sulaakin sitten hetkessä, kun aurinko lämmittää tumman asfaltin.



Samaan aikaan toisaalla: isäntä sai grillin puhdistettua ja kesän ensimmäiset oman grillin herkut ovat tulella.



Nam! Ulkona ruoka maistuu aina sata kertaa paremmalta kuin sisällä!

Narsissit tuovat kevään

Narsissien ilmestyminen kauppaan on aina yhtä ihanaa - siitä tulee niin keväinen olo! Ostin saman tien niitä useamman, että saan paljon silmäniloa ja energiaa keltaisesta väristä valkoisten hankien keskellä.

Naulasin terassin tolppaan risukoristeen, jonka sisään mahtui juuri mukavasti yksi narsissiruukku

Kasvot aurinkoon päin!



Elämää kylmän lumen keskelle

Lasin takana kylmä tuuli ei pääse puremaan



Kekkilän vihervitriini

Yllä yksi lemppareistani, Kekkilän vihervitriini. Näin aikaisin keväällä siinä viihtyvät narsissit, kuukauden päästä siemenkylvöt, kesällä yrttejä sekä kasviksia ja syksyllä vaikka kynttilät.

Vihervitriini on meillä etelänpuoleisella terassilla, joten lämpöä ja valoa piisaa. Siinä on kätevä lämpötilaan reagoiva avaaja, joka nostaa kattolasia, kun vitriinin sisällä lämpö nousee liian kuumaksi kasveille. Uskokaa tai älkää niin näin tapahtui jo muutama päivä sitten! :-)

Stockan alesta tarttui pari vuotta sitten mukaan söpöjä Villeroy & Bochin posliinikoristeita, jotka mielestäni sopii ihanasti vihervitriiniä kaunistamaan.

Tämä kaveri on kyllä muistaakseni Tiimarista

Narsissien lisäksi mun uusi favourite: Clipperin Orange & Coconut -tee. Sopii loistavasti tähän iltapäivään.

Kesän makuja aamiaispöydässä

Aamulla, kun heräsin Remun kanssa kuuden maissa, ulkona oli parikymmentä astetta pakkasta. Näin sunnuntaina olisi ollut mukava nukkua vähän pidempäänkin mutta nyt mennään pikkuhauvelin ehdoilla vielä vähän aikaa.

Muistin eilen, että meillähän on vielä kesän omenasadosta jäljellä pari purnukkaa omenahilloa jääkaapissa. Se on aivan ihanaa kaura-ruispuuron päällä. Puuroa sitten keittelin aamulla koko porukalle vaikka tiesin, että perheen miehet eivät mitään puuropoikia ole. Mutta silloin tällöin sitäkin on vaan syötävä iänikuisten murojen sijasta.

Mamin valitsemat klassikot

Meillä on puutarhassa kaksi omenapuuta: vaalea ja aikaisemmin kypsyvä 'Huvitus' sekä myöhäisempi, punaposkinen 'Punakaneli'. Omenapuut olivat ihan ensimmäisiä taimia, joita puutarhaan istutimme kesällä 2006.

Lajikkeita on nykyään tosi paljon erilaisia. En silloin istutuspuuhissa ryhtynyt perehtymään eri lajikkeiden ominaisuuksiin vaan kysyin reilusti neuvoa meidän mamilta, äidinäidiltäni. Nämä hänen valitsemansa omppupuut ovat vanhoja klassikoita: molemmat ovat peräisin 1890-luvulta.

Näissä perinteisissä lajikkeissa on se huono puoli, että ne tekevät hedelmää vasta 3-6 vuoden kuluttua istutuksesta. Meilläkin meni monta kesää ennen kuin ensimmäiset omput puihin tulivat. Mutta viime kesänä sitten odotus palkittiin. Punakaneli oli keväällä aivan täynnä valkoisia kukkia ja omenaa tuli tosi paljon!

Punakaneli toukokuun lopussa.

Punakaneli heinäkuun lopussa. Vielä pitää odotella kypsymistä.

Omista omenoista tehty omppupiirakka oli tietysti vakioherkku, jota tarjosimme, kun vieraita tuli kylään loppukesästä. Pääosin keittelimme kuitenkin sadosta ihanaa hilloa - yhtä hyvää ei muuten kaupan hyllyiltä saa!

Omenoiden perkaamista terassilla.

Kattilassa kypsyy ihanaa hilloa.

Vielä on hilloa jäljellä, joten tervetuloa kylään - paistellaan vaikka lettuja omenahillon kyytipojaksi!

Ihana aurinkoinen maaliskuu

Keväinen auringonvalo tekee ihmeitä meikäläiselle. Heti tekee mieli lähteä narsissikauppaan!

Hesari uutisoi reilu viikko sitten, että talvi on ollut poikkeuksellisen pilvinen. Au­rin­koa ei ole näkynyt lainkaan tam­mi–­hel­mi­kuun 56 päi­väs­tä pe­rä­ti 36:na. Lunta on sitten tupruttanut sitäkin enemmän...


Tähän aikaan vuodesta tuntuu, että just ja just pääsee autolla pihaan, kun lunta on niin valtavat kasat pihatien ympärillä.
Mutta kyllä se vaan on kaunista se lumi, kun auringonsäteet siihen osuvat!

Jos joskus rakennan talon niin siihen ei tule näin pitkää ajoväylää autokatokseen. Katokseen pitää päästä ajamaan suoraan tieltä.
Tätä pihatietä, kun kolailee niin se käy ihan kunnon treenistä eikä lumia meinaa saada mahtumaan minnekään!

Yläpihalla on lunta niin paljon, ettei se juuri ole talvella ollut käytössä. Omenapuiden ympäriltä lapioin muutama viikko sitten
lumet pois mutta kyllä ne puput olivat jo ehtineet maistella oksia vaikka kuinka oli korkea verkko. Lumihangen päältä oli
ylettynyt oksiin ongelmitta... No, saivatpahan vähän syötävää talven keskellä.

Vielä ei ihan pääse keinumaan omenapuiden siimekseen mutta kuukauden päästä varmaan jo pääsee!

Kartiovalkokuusi jäi peittelemättä syksyllä. Kunhan saan aikaiseksi käyn heittämässä juuttikankaan latvan päälle.

Veikkolan lämpimin terassi alkaa pian olla paraatikunnossa!
Viime vuonna avajaiset oli huhtikuun alussa. Nyt näyttää siltä, että tänä vuonna päästään järjestämään avajaiset jo aiemmin!

Auringossa sujuu opinnotkin mukavasti. Remu köllöttelee viereisellä tuolilla ja kuuntelee, kun lumi sulaa ja lorisee ränneissä.

Mitäs sinne valuu?

Toukokuussa on tiedossa aidanrakennustalkoot. Tämä kaveri saattaa muuten livahtaa karkuteille pihasta.