Kesän makuja aamiaispöydässä

Aamulla, kun heräsin Remun kanssa kuuden maissa, ulkona oli parikymmentä astetta pakkasta. Näin sunnuntaina olisi ollut mukava nukkua vähän pidempäänkin mutta nyt mennään pikkuhauvelin ehdoilla vielä vähän aikaa.

Muistin eilen, että meillähän on vielä kesän omenasadosta jäljellä pari purnukkaa omenahilloa jääkaapissa. Se on aivan ihanaa kaura-ruispuuron päällä. Puuroa sitten keittelin aamulla koko porukalle vaikka tiesin, että perheen miehet eivät mitään puuropoikia ole. Mutta silloin tällöin sitäkin on vaan syötävä iänikuisten murojen sijasta.

Mamin valitsemat klassikot

Meillä on puutarhassa kaksi omenapuuta: vaalea ja aikaisemmin kypsyvä 'Huvitus' sekä myöhäisempi, punaposkinen 'Punakaneli'. Omenapuut olivat ihan ensimmäisiä taimia, joita puutarhaan istutimme kesällä 2006.

Lajikkeita on nykyään tosi paljon erilaisia. En silloin istutuspuuhissa ryhtynyt perehtymään eri lajikkeiden ominaisuuksiin vaan kysyin reilusti neuvoa meidän mamilta, äidinäidiltäni. Nämä hänen valitsemansa omppupuut ovat vanhoja klassikoita: molemmat ovat peräisin 1890-luvulta.

Näissä perinteisissä lajikkeissa on se huono puoli, että ne tekevät hedelmää vasta 3-6 vuoden kuluttua istutuksesta. Meilläkin meni monta kesää ennen kuin ensimmäiset omput puihin tulivat. Mutta viime kesänä sitten odotus palkittiin. Punakaneli oli keväällä aivan täynnä valkoisia kukkia ja omenaa tuli tosi paljon!

Punakaneli toukokuun lopussa.

Punakaneli heinäkuun lopussa. Vielä pitää odotella kypsymistä.

Omista omenoista tehty omppupiirakka oli tietysti vakioherkku, jota tarjosimme, kun vieraita tuli kylään loppukesästä. Pääosin keittelimme kuitenkin sadosta ihanaa hilloa - yhtä hyvää ei muuten kaupan hyllyiltä saa!

Omenoiden perkaamista terassilla.

Kattilassa kypsyy ihanaa hilloa.

Vielä on hilloa jäljellä, joten tervetuloa kylään - paistellaan vaikka lettuja omenahillon kyytipojaksi!