Tuhansia valkoisia kukkia ja mausteena vähän lilaa & pinkkiä

Rakastan toukokuuta! Usein se on aurinkoisempi ja lämpimämpi kuukausi kuin sitä seuraava kesäkuu, ja mikä parasta: puutarha on täynnä valkoisia, liloja ja pinkkejä kukkia!

Valitsin meidän puutarhan puut aikoinaan pitkälti sen mukaan, miten kauniisti ne kukkivat. Ja täytyy sanoa, että nappiin meni valinnat. Nyt kukassa ovat pilvikirsikka (Prunus pensylvanica), purppuratuomi (Prunus padus ’Colorata’) ja tietysti omenapuut, joista voi lukea enemmän aiemmasta postauksestani.

Meillä on myös paljon pensasangervoja, jotka nekin kukkivat ihanasti pitkin kesää ja ovat tosi helppohoitoisia. Upeimmillaan ovat nyt norjanangervot (Spiraea ’Grefsheim’) ja tietysti kaikki sipulikukat, jotka syksyllä tuli istutettua.

Puutarha peittyy valkoisiin kukkiin.

Norjanangervojen oksat ovat täynnä pieniä valkoisia kukkia.

Norjanangervot rajaavat meillä pihan tiestä. Niiden yläpuolella lisänäkösuojaa antavat terijoensalavat.

Omenapuutkin ovat täynnä valkoisia kukkia.

Nämä valkoiset tulppaanit ovat upeita vuodesta toiseen ilman sen kummempaa hoitoa.

Valkoisten tulppaanien mausteena tummanpunainen 'Showcase' ja vaaleanpunainen 'Angelique'.

Vasemmalla purppuratuomi ja oikealla pilvikirsikka juhla-asuissaan.

Purppuratuomi peittyy vaaleanpunaiseen kukkapeittoon keväisin.

 

Myös purppuratuomen lehdet ovat hienon väriset keväällä: uudet lehdet ovat punertavampia kuin vanhat.

Pilvikirsikan oksat ovat ihan täynnä pieniä, valkoisia kukkia.

Vasta kukinnan jälkeen pilvikirsikka vihertyy kunnolla, kun lehdille tulee enemmän tilaa oksilla.

Ihana, kerrottu tulppaani 'Angelique' purppuratuomen alla.

Punainen tulppaani 'Showcase' seurassaan hauska valkoinen tulppaani 'Swan Wings', jonka terälehtien reunat näyttävät ihan revityiltä.

Kilpikonnan selässäkin kasvaa valkoisia kukkia, orvokkeja. Remu tykkää napata niitä suuhunsa aina ohi mennessään...

Sammalleimu kukkii niin runsaasti, että kukkien alta ei juuri muuta kasvista näykään. Ympärillä metsämansikkaa.

Uusin kukkapenkkini viime kesältä. Tulppaanit nousevat ihanasti jaloangervojen ja kuunliljojen yläpuolelle.

Sama kukkapenkki sivusuunnasta. Korkeuserotkin onnistuivat tällä kertaa tosi hyvin eli edessä matalampia ja takana korkeampia tulppaaneja.

Etuovella kotiinpalaajia tervehtii vahtikoira ja orvokit.

Nurmikon keväthuoltoa

Tuuhea, vihreä nurmikko on monen toivelistalla. Harva kuitenkaan mieltää, kuinka paljon töitä sellainen teettää.

 

Jos haluaa hyvin kasvavan nurmikon, sitä pitää lannoittaa 2-3 kertaa vuodessa ja kalkita yleensä kerran vuodessa. Nurmikko pitää haravoida keväisin ja syksyisin, ja siitä pitää poistaa voikukat ja muut rikkaruohot alkukesästä ennen kuin ne ennättävät levittää siemenensä ympäri pihaa. Lisäksi nurmikkoa pitää leikata joka viikko koko kesän ajan.

 

Mutta vaiva kyllä palkitsee: tuuhealla nurmikolla on ihana kävellä paljain varpain ja se kestää myös lasten pallopelit.

 

Nurmikko kasvaa tuuheasti, kun sen alla on vähintään 20 cm kunnon multaa, siihen on käytetty laadukkaita siemeniä ja sitä hoidetaan säännöllisesti.

Talvi ja jää jättävät jälkensä nurmikkoon. Jos aukkokohtia ei paikkaa keväällä, luonto kyllä pitää huolen, että aukkoon kasvaa jotain kesän aikana. Ja se joku ei välttämättä ole puutarhurin omalla toivelistalla...

Ensimmäinen homma aukon paikkaamiseksi on möyhentää tiivistinyt maa, jotta uudet siemenet saavat kasvatettua juurensa siihen helposti.

Löysin Rautiasta Substralin kätevän nurmikonpaikkaajan, jossa on mukana siemenet, lannoite sekä kasvuturve. Ripottelin sen möyhennetyn ja kertaalleen kastellun maan päälle.

Sen jälkeen Dantti kasteli aukon uudelleen. Vettä piti laittaa paljon, jotta maa kastui ihan kunnolla mutta kuitenkin niin, ettei vesi lähtenyt valumaan ja vienyt siemeniä mukanaan muualle.

Nurmikonpaikkaajassa mukana ollut turve turposi veden vaikutuksesta ja teki maan pintaan kätevän kasvukerroksen, joka pidättää kosteutta ja pitää siemenet paikoillaan. Nyt se pitää muistaa pitää kosteana, kunnes ruoho kasvaa siinä hyvin.

Maata möyhentäessäni huomasin, että se on tiivistynyt tosi paljon viidessä vuodessa. Nurmikkoa pitäisikin ilmata eli tehdä siihen reikiä joka vuosi mutta meillä se on jäänyt tekemättä. Dantti pisti ilmauskengät jalkaansa ja juoksenteli ympäri pihaa mutta luulen, että sen lisäksi vuokraamme tänä kesänä kunnon ilmastointilaitteen ja vedämme sillä nurmikon kertaalleen kauttaaltaan. 

Lopuksi vedin Fiskarsin rikkaruohonpoistajalla voikukkien alut juurineen pois nurmikosta. Onneksi olin ahkera rikkaruohojen kitkijä silloin, kun nurmikkoa perustettiin. Nykyään riittää, että homman tekee alkukesästä pari kertaa ja silloinkin kitkettävää on tosi vähän, kun alunperin en antanut rikkaruohoille valtaa. Kun ne sen saavat kerran niin peli on menetetty...

Nurmikon perustamisesta voisin blogata jossain vaiheessa ihan erikseen, sillä siinäkin on omat niksinsä. Kuten muidenkin kasvien kohdalla, se millaiseen maahan nurmikon perustaa, on erittäin oleellista homman onnistumiseksi. Siemeniä valittaessa pitää kiinnittää huomiota siihen, mihin tarkoitukseen nurmikkoa käytetään ja kuinka valoisassa paikassa se sijaitsee. Perustamisen yhteydessä pitää valmistautua myös rankkaan taistoon rikkaruohoja vastaan...

Samaan aikaan toisaalla...

Tomppa niittailee verkkoa aidan alaosaan, ettei Remu pääse karkailemaan koko ajan naapurin puolelle.

Näinkö tässä nyt kävi? Pojat pelaavat sählyä aidan toisella puolella mutta minä en pääse mukaan...

Daaliat multaan!

Jos pitäisi valita yksi kukka, joka on ehdottomia suosikkejani puutarhassa niin valitsisin varmastikin daalian (Dahlia x hortensis). Niitä on monenlaisissa väreissä, erilaisilla terälehdillä, korkeita ja matalia.

Daaliat vaativat vähän enemmän vaivaa näin keväisin ja taas syksyllä, mutta kun sen vaivan näkee niin saa nauttia upeasta kukinnasta lähes koko kesän tosi pienellä vaivalla. Esimerkiksi monet perennat ovat kyllä upeita mutta ne kukkivat vain vähän aikaa kesästä. Kun daaliat aloittavat kukinnan, ne kukkivat ensimmäisiin hallaöihin saakka.

Meidän puutarhassa on neljää erilaista daaliaa. Oranssin ja punaisen daalian mukulan sain aikoinaan äidiltäni, pinkin daalian mukulan mamiltani (äidinäiti) ja valkoisen olen ostanut itse.

Oranssi daaliani on matala. Se sopii hyvin kukkapenkin etureunaan ja ruukkuihin.

Punainen daaliani on noin puoli metriä korkea.

Pinkki daaliani on korkein ja sen mukula kasvaa joka kesä hurjasti.

Tämä valkoinen daalia kasvaa noin 50 cm korkeaksi ja sen kukasta tulee valtava.
En varmaan paljon valehtele, jos sanon sen läpimitaksi noin 15 cm.

Daalia talvehtii varastossa

Daalia ei kestä yhtään hallaa tai pakkasta, siksi se pitää syksyllä nostaa ylös maasta ja säilyttää sisätiloissa talven ajan. Meillä daalian mukulat talvehtivat sisävarastossa, jonka lämpötilan olemme laskeneet 18 asteen tienoille. Varastossa ei ole ikkunaa, joten ne ovat pimeässä koko talven. Jos muistan, laitan muutaman lumipallon talven aikana sulamaan mukuloiden päälle, jotta ne saavat vähän kosteutta. Mitään muuta en niille tee talven aikana.

Daalian mukulat sulassa sovussa varaston hyllyllä.

Vaikka varastossa ei lämpötila muutu lainkaan eikä valonmäärä lisäänny kevään tullen niin jostain ihmeestä ne mukulat aina tietävät, koska huhtikuu koittaa ja ryhtyvät innolla pukkaamaan uusia silmuja.

Daalian mukulat ovat kaikki ihan samanlaisia, joten ilman muistilappua ei varmasti keväällä muista, minkä värisen mukulan laittoi mihinkin hyllyyn.

Huhtikuussa ruukkuihin

Daaliat voi laittaa kasvamaan suoraan kukkapenkkiin, kun hallayöt ovat ohi joskus kesäkuun puolivälissä mutta silloin kukintaa saa odottaa aika pitkään. Minä olen nyt vuosia tehnyt niin, että laitan daaliat kasvamaan muoviruukkuihin jo huhtikuussa. Silloin saan ne kukkimaan paljon aikaisemmin.

Ruukkujen peseminen on ehkä rasittavin homma koko touhussa mutta kun siihen ryhtyy niin eipä siinä sitten lopulta kauaa mene.

Kaikille mukuloille pitää löytyä oikean kokoinen ruukku ja ne pitää olla omissa ryhmissään, ettei eri väriset kukat mene sekaisin. 

Daalian mukulat kasvavat joka vuosi. Siksi niitä kannattaa jakaa. Minulla on nyt yli 20 daalian mukulaa vaikka alunperin niitä oli vain neljä. Ja monta olen jo ehtinyt antaa poiskin, kun ei meille mahdu kaikki.

Tämä mukula meni kahtia ihan käsipelillä. Mukula pitää jakaa niin, että molempiin puoliskoihin jää varren alkuja.

Kun mukulat ovat mullassa, ne kastellaan kunnolla.

Daalioita voi kasvattaa sisälläkin mutta parhaiten ne kasvavat ulkona, jossa on riittävästi valoa. Jos tiedossa on hallaöitä niin ne pitää nostaa sisään tai peittää hyvin hallaharsolla. Kekkilän vihervitriinissä lämpimän tiiliseinän vieressä pysyy aika mukavasti lämpö jo tässä vaiheessa kevättä mutta jos kova pakkanen on tiedossa, kiikutan ruukut yöksi sisälle.

Uusia varsia alkaa pukata nopeasti mullan seasta. Viime vuotiset, kuivat varret voi halutessaan poistaa, kun ensin on saanut daalian oikein päin multaan - siis varret kasvamaan ylöspäin. :-)

Samaan syssyyn tuli istutettua myös kevään ensimmäiset orvokit.

Hyvää vappua!! Ihan kohta on kesä!!