Nurmikon keväthuoltoa

Tuuhea, vihreä nurmikko on monen toivelistalla. Harva kuitenkaan mieltää, kuinka paljon töitä sellainen teettää.

 

Jos haluaa hyvin kasvavan nurmikon, sitä pitää lannoittaa 2-3 kertaa vuodessa ja kalkita yleensä kerran vuodessa. Nurmikko pitää haravoida keväisin ja syksyisin, ja siitä pitää poistaa voikukat ja muut rikkaruohot alkukesästä ennen kuin ne ennättävät levittää siemenensä ympäri pihaa. Lisäksi nurmikkoa pitää leikata joka viikko koko kesän ajan.

 

Mutta vaiva kyllä palkitsee: tuuhealla nurmikolla on ihana kävellä paljain varpain ja se kestää myös lasten pallopelit.

 

Nurmikko kasvaa tuuheasti, kun sen alla on vähintään 20 cm kunnon multaa, siihen on käytetty laadukkaita siemeniä ja sitä hoidetaan säännöllisesti.

Talvi ja jää jättävät jälkensä nurmikkoon. Jos aukkokohtia ei paikkaa keväällä, luonto kyllä pitää huolen, että aukkoon kasvaa jotain kesän aikana. Ja se joku ei välttämättä ole puutarhurin omalla toivelistalla...

Ensimmäinen homma aukon paikkaamiseksi on möyhentää tiivistinyt maa, jotta uudet siemenet saavat kasvatettua juurensa siihen helposti.

Löysin Rautiasta Substralin kätevän nurmikonpaikkaajan, jossa on mukana siemenet, lannoite sekä kasvuturve. Ripottelin sen möyhennetyn ja kertaalleen kastellun maan päälle.

Sen jälkeen Dantti kasteli aukon uudelleen. Vettä piti laittaa paljon, jotta maa kastui ihan kunnolla mutta kuitenkin niin, ettei vesi lähtenyt valumaan ja vienyt siemeniä mukanaan muualle.

Nurmikonpaikkaajassa mukana ollut turve turposi veden vaikutuksesta ja teki maan pintaan kätevän kasvukerroksen, joka pidättää kosteutta ja pitää siemenet paikoillaan. Nyt se pitää muistaa pitää kosteana, kunnes ruoho kasvaa siinä hyvin.

Maata möyhentäessäni huomasin, että se on tiivistynyt tosi paljon viidessä vuodessa. Nurmikkoa pitäisikin ilmata eli tehdä siihen reikiä joka vuosi mutta meillä se on jäänyt tekemättä. Dantti pisti ilmauskengät jalkaansa ja juoksenteli ympäri pihaa mutta luulen, että sen lisäksi vuokraamme tänä kesänä kunnon ilmastointilaitteen ja vedämme sillä nurmikon kertaalleen kauttaaltaan. 

Lopuksi vedin Fiskarsin rikkaruohonpoistajalla voikukkien alut juurineen pois nurmikosta. Onneksi olin ahkera rikkaruohojen kitkijä silloin, kun nurmikkoa perustettiin. Nykyään riittää, että homman tekee alkukesästä pari kertaa ja silloinkin kitkettävää on tosi vähän, kun alunperin en antanut rikkaruohoille valtaa. Kun ne sen saavat kerran niin peli on menetetty...

Nurmikon perustamisesta voisin blogata jossain vaiheessa ihan erikseen, sillä siinäkin on omat niksinsä. Kuten muidenkin kasvien kohdalla, se millaiseen maahan nurmikon perustaa, on erittäin oleellista homman onnistumiseksi. Siemeniä valittaessa pitää kiinnittää huomiota siihen, mihin tarkoitukseen nurmikkoa käytetään ja kuinka valoisassa paikassa se sijaitsee. Perustamisen yhteydessä pitää valmistautua myös rankkaan taistoon rikkaruohoja vastaan...

Samaan aikaan toisaalla...

Tomppa niittailee verkkoa aidan alaosaan, ettei Remu pääse karkailemaan koko ajan naapurin puolelle.

Näinkö tässä nyt kävi? Pojat pelaavat sählyä aidan toisella puolella mutta minä en pääse mukaan...