Tämä meidän puu on kovia kokenut yksilö. Se istutettiin ensin aivan liian pieneen kuoppaan, ehkä ämpärin kokoiseen. Pari vuotta meni hyvin mutta sitten kasvu tyrehtyi ja puun valtasi kaiken maailman ötökät.
Saimme kovalla työllä kaivettua puun alle lisää tilaa (nyt ison saavin verran) ilman, että juuria tarvitsi paljon katkoa ja nostaa puuta kokonaan ylös. Uudessa, isossa multatilassa se lähti uudelleen iloiseen kasvuun ja kiusankappaleetkin hävisivät, kun puu voi hyvin. Nyt se palkitsee työmme kiitollisella kukinnalla. Tästä opin myös sen, että kunnon kuopan kaivaminen on viimeinen asia, josta tingin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti